Kuvaus
Valtiovarainministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä saariston kehityksen edistämisestä annetun lain muuttamisesta. Esityksellä toteutettaisiin hallitusohjelman mukaiset hyvinvointialueiden rahoitusmallin kehittämisen kolmannen vaiheen muutokset, joiden on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2027.
Valtiontaloudellisten säästöjen toteuttamiseksi esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisesta palvelutarpeen kasvusta ehdotetaan otettavaksi rahoituksessa huomioon voimassa olevan lain 80 prosentin sijasta 60 prosenttia vuodesta 2027. Vastaavasti palvelutarpeen määräytymistekijän rahoitusosuutta ehdotetaan nostettavaksi yhdellä prosenttiyksiköllä ja vastaavasti vähentämällä asukasperusteista osuutta vuonna 2028. Tämä turvaisi yhdenvertaisia palvelujen järjestämisen edellytyksiä niillä alueilla, joiden asukkaiden palvelutarve on korkea ja rahoitus kasvaa muita alueita hitaammin vähäisen väestönkasvun vuoksi.
Saaristoisuus on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen määräytymistekijöistä, mutta saaristoisuutta ei huomioida pelastustoimen rahoituksen määräytymisessä. Saaristoisuutta koskevassa rahoituksen määräytymistekijässä otettaisiin huomioon saariston kehityksen edistämisestä annettuun lakiin ehdotettava uusi saaristoisen hyvinvointialueen määritelmä. Saaristoiselle hyvinvointialueelle laskettaisiin saaristoisuuskerroin, jonka perusteella määriteltäisiin hyvinvointialueille saaristoisuuden perusteella kohdennettava sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallinen rahoitus. Saariston kehityksen edistämisestä annetussa laissa säädettäisiin uudesta saaristoisen hyvinvointialueen määritelmästä ja saariston käsitteestä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Lausunto pyydetään toimittamaan 11.3.2026 mennessä.
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Kimmo Kainulainen, Kunnanjohtaja, kimmo.kainulainen@kangasniemi.fi
Kunnanhallitus päättää antaa seuraavan lausunnon:
Palvelutarpeen kasvusta ehdotetaan otettavaksi rahoituksessa huomioon 60 prosenttia vuodesta 2027. Määräaikaisesta 0,2 prosenttiyksikön korotuksesta luovuttaisiin vuodesta 2028. Säästön vuoksi suuren palvelutarpeen alueet olisivat edelleen epäoikeudenmukaisessa asemassa tämän muutoksen johdosta vaikkakin säästö kohdistuu kaikille hyvinvointialueille. Muutos heikentää niiden alueiden tilannetta, joilla on suuri palvelutarve mm. ikääntyneen väestön vuoksi ja samalla väestömäärä vähenee. Etelä-Savossa palvelutarve on korkea ikääntyvän väestön vuoksi ja palvelutarve kasvava, jota rahoitus ei riittävästi huomioi.
Kokonaisuudessaan ehdotus leikkaa jälleen kerran hyvinvointialueiden rahoituksen kasvua ja siirtää rahoitusta pois alueilta, joissa palvelujen tarve on suuri. Pelkästään väestömäärän perusteella rahoitusta jaetaan noin 13 prosentin osuudella, minkä verran esimerkiksi Etelä-Savo menettää rahoitustaan väestötappion mukana. Lähtijät ovat usein nuoria tai työikäisiä ja käyttävät muuttovoiton alueella paljon työterveyden tai YTHS:n palveluja. Väestötappion alueelle jäävät paljon palveluja käyttävät ja iäkkäät, joiden palvelutarve on voimakkaassa kasvussa.
Esitetty rahoitusmalli rahoitus perustuu pitkälti asukasmäärään, mikä vähentää Etelä-Savon hyvinvointialueen rahoitusta. Pelastuksen toimialalla tärkeämpää on kuitenkin kiinteistöjen määrä, joka kasvaa Etelä-Savossa kasvavan kausiasutuksen myötä. Laskennassa tultaisi huomioimaan kausiasukkaiden määrä, mutta pitäisi pystyä huomioimaan alueiden erityispiirteet vielä tarkemmin, koska esim. Etelä-Savon hyvinvointialueella kausiasukkaat asuvat alueella enenevissä määrin ympäri vuoden. Lisäksi pelastustoimen ylläpitokustannukset tulisi pystyä huomioimaan tarkemmin kausiasukkaiden osalta.
Hallituksen esityksen mukaan saaristoiselle hyvinvointialueelle määritettäisiin perusteet ja asetuksessa annettaisiin luettelo saaristoisista hyvinvointialueista. Esityksen mukaan saaristoisen hyvinvointialueen alueella tulee olla saariston käsitteen mukaista saaristoa. Saaristoiset hyvinvointialueet määritettäisiin saaristoisuuspisteytyksen perusteella. Pisteytyksessä otettaisiin huomioon saariston vakituiset asukkaat ja kausiasukkaat, heidän osuutensa koko hyvinvointialueen väestöstä sekä hyvinvointialueen saaristoisuus. Saariston käsite (tieyhteyden puuttuminen) on sinänsä yksiselitteinen, mutta huomioida tulisi myös alueen rikkonaisuus eli saaristoisuudesta ja vesistöistä johtuvat pitkät välimatkat.
Lakiluonnoksen perustelujen mukaan: ”Saaristoisen hyvinvointialueen statuksen saavat alueet saattavat kiinnittää entistä enemmän huomiota oman alueen saaristoiseen luonteeseen sekä palvelujen järjestämiseen saaristoalueilla. Säännös voi tätä kautta välillisesti edistää saariston elinvoimaisuutta ja kannustaa tekemään panostuksia saaristoalueilla.”
Perustelu vaikuttaa ristiriitaiselta, koska Etelä-Savon hyvinvointialueen saaristoisuuden perusteella saama rahoitus vähenee 700 000 eurolla. Jo nykyisellään hyvinvointialue joutuu kattamaan pelastustoimen rahoitusta muusta rahoitusosuudestaan usealla miljoonalla eurolla, koska alueella on laaja, suurelta osin pääkaupunkiseudulta tuleva kausiasutus, sitä myötä palvelujen kysynnän suuri kausivaihtelu ja kiinteistöjen määrä kasvaa.
Kaiken kaikkiaan kausiasukkaiden merkitys on Etelä-Savon maakunnassa terveys- ja pelastuspalveluiden näkökulmasta merkittävä, jota on todennettu vuonna 2025 valmistuneessa ja kausiasukkaiden hyvinvointialueille merkitsemää taloudellista vaikutusta tarkastelevassa selvityksessä. Selvityksen tuloksia ja hyvinvointialueiden saaristoisuuspiteitä vertaamalla johtopäätös kuitenkin on, että pisteytysmalli ei esitetyssä muodossa lainkaan tavoita kausiasukkaiden hyvinvointialueille aiheuttamia todellisia kustannuksia. Näin ollen pisteytysmalli tarvitsee merkittävää korjaamista. Lisäksi pisteytyksen kaikki laskentatekijät ja niiden painotukset tulisi olla avoimesti saatavilla.